Kirja kertoo siitä, miten Suomi ja Viro löysivät taas toisensa, miltä näytti Viron uudelleenitsenäistyminen Suomen horisontista katsottuna ja miten Viro asettui taloksi vanhaan lähetystöönsä Itäiselle puistotielle.
Tarinan kaari on pitkä. Mitä me tiesimme toisistamme 1950-luvulla, entä 1960-luvulla ja siitä eteenpäin? Miten tieto kulkeutui ja keitä olivat ne ihmiset, joiden mielessä Viro oli säilyttänyt paikkansa silloinkin kun kanssakäyminen käytännössä lakkasi? Kirja yrittää vastata näihin kysymyksiin.
Hidas, mutta varma yhteyksien palautuminen, uudet etelän ja pohjoisen tien kulkijat ja vaikuttajat, Viron nousu laulavan vallankumouksen myötä – kaikki tämä muodostaa kirjan aihepiirin, jossa Suomella on keskeinen paikka.
Viron ulkoministerin Lennart Meren toiminta “emigranttiulkoministeriössään” Mariankadulla elokuussa 1991 saa kirjassa oman lukunsa kuin myös eräs suuri rakennustyö – suurlähetystön uudelleen perustaminen Viron vanhaan lähetystörakennukseen Itäiselle puistotielle.